Rauha alkaa minusta

Ostin sitten sen kirjan, jota olin jo pariin otteeseen kirjakaupoissa hipelöinytkin. Kirjan nimi on "Ei rajoja - takaisin nollatilaan", kirjoittaneet Joe Vitale ja Ihaleakala Hew Len. Olin jättänyt sen hyllyyn, koska Joe Vitale on mukana "The Secret"-jutuissa, joihin en oikein enää jaksa uskoa (koska olen tullut siihen tulokseen, että elämäämme ohjaavat syvemmätkin prosessit kuin pelkkä haluaminen - kuten vaikka sielun suunnitelma ja sen kannalta tärkeiden asioiden kokeminen), ja koska kirjan kannessa lukee "muinainen, salainen havaijilainen Ho'oponopono-menetelmä vaurauden, terveyden, rauhan ja muiden asioiden saavuttamiseksi". Pahasti vaikutti taas yhdeltä opukselta, joka palvelisi egoa ja sen loputonta halua haalia itselleen kaikenlaista. Ho'oponoponosta olin kuullut jonkin aikaa sitten, mutta en ollut perehtynyt siihen sen enempää.

Selailin kirjaa kaupassa, ja silmiini osui joitakin rivejä asioista, jotka saattavat toimia yritystoiminnan menestyksen esteinä, ja koska minulla oli takanani hankala vuosi omassa yrityksessäni, ajattelin, että voisin sittenkin lukaista kirjan. Vaikka minun hankalan vuoteni näyttivät pintapuolisesti tarkasteltuna aiheuttaneen asiakkaiden sairastumiset, rahapulat, muutokset elämäntilanteissa jne., olin kyllä vakuuttunut, että jokin minussa oli saanut aikaan tämän ilmiön. Uskon, että luomme ajatuksillamme oman todellisuutemme, ja olin pohtinut ankarasti, mitkä ajatukseni olisivat voineet asiakaskatoa aiheuttaa. Epäonnistumisen pelko, menestymisen pelko, oman riittämättömyyden pelko, voimien loppumisen pelko, kasvavien vaatimusten pelko - tunsin kyllä koko joukon pelkoja, joilla itse itseäni sabotoin, mutta ne istuivat tiukassa ja kummittelivat mielessäni vuosienkin työstämisen jälkeen. Joten olin täysin valmis antamaan itselleni tilaisuuden nähdä jotain, jota en vielä nähnyt.

Heti ensimmäiset sivut luettuani minusta alkoi tuntua, että olin törmännyt johonkin tärkeään. Ho'oponopono-menetelmä tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että rauha alkaa minusta. Minun on otettava täysi vastuu kaikesta, mitä minulle tapahtuu, jotta voisin vaikuttaa siihen. Niin kauan, kuin olen uhri ja syytän muita, en pysty vaikuttamaan asioihin. Siis TÄYSI vastuu kaikesta. Hankalista ihmisistä, taloudellisista vaikeuksistani, sairauksistani, ongelmistani - ja myös kaikkien muiden, jopa koko maailman, ongelmista. Minua on kiehtonut ajatus siitä, että kaikki, mitä minulle tapahtuu, on oman mieleni tuotetta ja projektiota, ja kaikki, mikä näyttää olevan "tuolla ulkona" on minun itseni luomaa. Samalla tavoin siis kuin unessa kaikki on lähtöisin minusta. Joten tätä Hopo-mallia ei ollut kovin vaikea lähestyä.

Täysi vastuu kaikesta liittyy siihen ajatukseen, että kun jokin asia on minun mielestäni ongelma, se on todellakin minun ongelmani, ei kenenkään toisen. Olemme kaikki yhtä, ja jos toisen ihmisen myöhästely tai jatkuva pälpättäminen minua ärsyttävät (ovat minulle ongelma), ovat ne myös minussa olevia ominaisuuksia. Tämähän on projektiota, eli siis ihan peruspsykologiaa. Jung puhui varjosta (arkkityyppi, joka sisältää kaikki ne ominaisuudet, joita emme itsessämme tiedosta tai hyväksy; Klonkku on Frodon varjo Sormusten Herrassa), jonka tunnistamme vain, kun se heijastuu toisista ihmisistä. Ho'oponopono vie asian askeleen pidemmälle. Kun pyydän itseltäni anteeksi sitä, mikä sisälläni tapahtuu ja aiheuttaa ongelmia, parannan tuon asian itsessäni. Samalla parannan sen myös toisessa! Ho'oponoponon mukaan ongelmat eivät ole koettelemuksia, vaan mahdollisuuksia. Ongelmat ovat vain itseään toistavia menneisyyden muistoja, ja ne ovat meille kaikille yhteisiä.

Ho'oponopono pähkinänkuoressa toimii siis seuraavasti: kun kohtaan ongelman joko itsessäni tai toisessa, ajattelen mielessäni: "Olen pahoillani. Anna minulle anteeksi. Rakastan sinua. Kiitos."

Kirjaa lukiessani pysähdyin vähän väliä muistaessani jonkin asian, joka on minulle ongelma, ja aloin toistella noita sanoja. Tunsin, kuinka ongelman aiheuttamat negatiiviset tunteet alkoivat sulaa ja sydämeni alkoi avautua. Tunsin rakkautta ja rauhaa. Oli jotenkin hurjan vapauttavaa ottaa itse vastuu kaikesta ja pyytää itse itseltään anteeksi. Ja tämä on täysin eri asia kuin olla syyllinen! Välillä kyllä huomasin, kuinka minun olisi tehnyt mieli edelleen syyttää jostain ongelmasta toisia, mutta jatkoin sinnikkäästi. Ja aion jatkaa edelleen. Tässä tuntuu olevan jotain. Paljon toisteltu lause: "et voi muuttaa sitä, mistä et ota vastuuta" on jälleen saanut uuden, syvemmän ja suuremman merkityksen. Rauha todellakin alkaa minusta.